←
III
→
                        12: Lawrence Kohlberg          Oikein ja väärin - moraalin kehittyminen. “Moraali, käsitys oikeasta ja väärästä, kehittyy asteittain. Amerikkalainen Lawrence Kohlberg (1927 - 1987) rinnastaa moraalin kehityksen Piaget´n ajattelun kehitykseen: moraali muuttuu laadullisesti, samalla kun ajattelukin muuttuu. Vaiheet eivät kuitenkaan ole yhtenevät. Piaget´n mukaan 12-vuotias kykenee jo jossain määrin abstraktiin ajatteluun, moraalin suhteen samanikäinen on yleensä “matalalla” tasolla. Moraalin kehitystä tutkiessaan Kohlberg esitti eri-ikäisille ratkaistavaksi ongelmatehtäviä, kuten “Heinzin vaimo on kuolemassa syöpään. Eräs lääkäri on keksinyt lääkkeen, jonka avulla vaimo paranisi. Heinz pystyy saamaan kasaan puolet vaadittavasta summasta, mutta lääkäri ei anna ainetta halvemmalla. Niinpä Heinz epätoivoissaan varastaa lääkkeen. Tekikö hän oikein?” Vastaajien tuli pohtia Heinzin oikeutta varastaa, yleensä oikean ja väärän suhdetta, sitä, olisiko teko yhtä oikein, jos hän ei rakastaisi vaimoaan, onko hyvän aviomiehen velvollisuus auttaa vaimoaan. Millaiseksi tilanne muuttuisi, jos sairas onkin ventovieras? Mikä on lääkärin oikeus vaatia liian suurta summaa? Vastaajien perustelut kertovat moraalin tason. Kohlbergin mukaan moraalin kehitys etenee kolmen tason kautta. Aluksi teon moraaliperustana on yksilön oma näkökulma, sitten yhteisön lait ja säännöt ja kolmannella tasolla voidaan ottaa huomioon samanaikaisesti molemmat ja toimia sisäistettyjen moraaliperiaatteiden mukaan. Moraaliarvio perustuu vastauksen laatuun. Vastaaja voi yhtä hyvin sanoa, että Heinz saa varastaa lääkkeen kuin niinkin, että Heinz ei saa varastaa lääkettä. Oleellisia ovat ne perustelut, jotka vastaaja antaa. Esisovinnaisen moraalin tasolla käsitys oikeasta ja väärästä perustuu teon välittömiin seurauksiin. Palkintoja tuovat teot ovat hyviä, rangaistuksiin johtavat teot pahoja. Esisovinnaisen moraalin taso jakautuu kahteen alavaiheeseen. Ensimmäisessä, rangaistuksen ja tottelemisen moraalin vaiheessa lapsi ei pysty ottamaan huomioon näkökulmia yhtä aikaa. Vanhempien, poliisin, muun autoriteetin tai rangaistuksen pelko määrää moraalin. Lapsi saattaisi vastata Heinzin lääkevarkauteen: “Ei mies saa varastaa lääkettä. Varastaminen ei ole oikein. Siitä joutuu vankilaan.” Tai: “Kyllä mies voi varastaa sen, sillä jos hän ei auta vaimoaan, muut syyttävät häntä.” Esisovinnaisen moraalin toisessa vaiheessa moraalikäsityksen perustana on oma etu ja mielihyvä. Lapsi tajuaa, että teolle voi olla useita perusteita, mutta ratkaisu perustuu siihen hyötyyn, minkä teko tekijälleen tuottaa: “Voisihan se mies varastaa lääkkeen, jos ei voi elää ilman vaimoaan, mutta ongelmia siitä tulee” tai “Onhan se vaimo sitten odottamassa, kun mies pääsee vankilasta.” Moraaliarvion perustana on kannattaa auttaa muita - he auttavat sitten sinua -tyyli. Moraalikehityksen toisella tasolla, sovinnaisen moraalin tasolla, päättelyn perustana ovat yhteiset säännöt ja arvot. Tämäkin taso jakautuu kahteen alavaiheeseen: Kiltin lapsen moraalin mukaan on tärkeää olla hyvä ihminen, etenkin läheisille. Kiltti lapsi tottelee, on oikein toimia yleisen mielipiteen mukaan, hyvä ihminen tekee yleisesti hyväksyttyjä tekoja. Lain ja järjestyksen moraalin vaiheessa lakia ja oikeutta on noudatettava tarkasti. Näin tekee kunnon kansalainen.  Moraalikehityksen korkeimmalla tasolla, periaatteellisen moraalin tasolla oikean ja väärän arviointia säätelevät omat periaatteet ja yhteiskunnan etu ja hyöty yhtä aikaa. Ihminen tietää, että sääntö on vain yksi mahdollisista, periaatteet ja säännöt ovat suhteellisia, ne voivat muuttua eri tilanteissa: “Miehellä on oikeus lääkkeeseen, hänhän voi saada lievän tuomion tai vapautuksen lieventävien seikkojen vuoksi. Ehkä jostakin löytyisi lääkkeen rahoittaja?” Yksilöllä on omat sisäistetyt moraaliperiaatteet, jotka hän pystyy perustelemaan. Omat periaatteet eivät ole tilanteeseen sidottuja, vaan yleispäteviä. Lakeja voi rikkoa, jos siten voi pelastaa elämän. On siis joitakin yleisiä, muiden arvojen edelle meneviä arvoja, kuten elämän kunnioitus tai ihmisen vapaus. Ne on kuitenkin suhteutettava yleiseen etuun. Eläinten vapaudesta huolehtiminen sillä, että tekee jonnekin pommi-iskun, jossa ihmiset voivat vahingoittua, ei ole korkeamoraalista. Ihmiselämä on arvokkaampi kuin materiaaliset arvot. Sisäistettyjen, korkeiden päämäärien toteuttajia on harvassa. Yhteiskunnan suuret hyväntekijät, Albert Schweitzer, Äiti Teresa, Mahatma Gandhi ovat noudattaneet tämä vaiheen moraalia.                   Kohlbergin teorian arviointia  Kohlbergin teoriaa pidetään moraalin kehityksen yleisenä viitekehyksenä. Toisaalta on kuitenkin korostettu sitä, että moraalinen päättely on hyvin tilanne- ja kulttuurisidonnaista. Kulttuurissa vallitsevat arvot heijastuvat ilman muuta myös moraaliarviointeihin (esim. kaiken elollisen kunnioittaminen).  Kun ihmisiltä kysytään, mitä tehdä tietyssä tilanteessa, he antavat kyllä moraalisesti perustellun vastauksen ja näyttävät tietävän, mitä pitäisi tehdä. Todellisessa tilanteessa he kuitenkin tekevät toisin, “muistavat” tulonsa väärin ylinopeussakkoja saadessaan tai yrittävät pimittää osan tuloistaan verottajilta. Todellinen moraalinen teko tulisikin erottaa moraalisesta päättelystä. On todettu, että monet rikolliset sijoittuvat moraalisessa päättelyssä Kohlbergin teorian mukaan tarkasteltuna korkeille tasoille, vaikka tekevät aivan muuta. Kohlberg pitää moraalista päättelyä myös loogisena ajatteluna. Emme tapa, koska pidämme ihmiselämää arvokkaana.  Kyseessä on myös tunneprosessi: emme mielellämme katsele kärsiviä ihmisiä tai eläimiä. Moraalista tekoa tulee tarkastella myös sen mukaan, kenen näkökulmasta asiaa katsotaan. Tuoko teko hyötyä kohteelle vai tekijälle vai molemmille? Pidämme sotilasta, joka moraaliinsa vedoten kieltäytyy ampumasta, korkeasti moraalisena. Kieltäytyjä käänsi päänsä pois ja antoi toisen ampua. Oliko tässä kyseessä moraalin pukuun puettu arkuus? Jos kieltäytyjä olisi palastanut uhrin, olisi teko ollut jotenkin sopusoinnussa hänen moraalinsa kanssa? Heinzin dilemmaa voidaan tarkastella eri tilanteiden summana: ehkä vaimo halusi kuolla, lääkkeen keksijä tiesi tämän ja pyysi siksi kovaa hintaa. Keinotekoisen moraaliongelmien ratkaisujen perusteella eivät todelliset tilanteet selviä. Kohlbergin teoriaa on moitittu myös sukupuolisidonnaiseksi. Alkuperäisen tutkimukset suoritettiin poikien keskuudessa. Meissä kaikissa on kaksi moraalin ääntä: lain ja oikeuden ja huolenpidon ja säälin. Amerikkalainen Carol Gilligan on tutkinut mm. sukupuolieroja moraaliperusteissa. Hän on todennut, että naiset perustavat vastauksensa useammin hoivaamiseen, miehet lakiin. Naiset kasvatetaan hoitamaan ja ottamaan vastuu ihmisistä, miehet suoriutumaan. Jos mies sanoo esimerkiksi abortin oikeutuksesta, että nainen päättäköön itse, hän sijoittuu Kohlbergin teoriassa melko korkealle moraalin tasolle. Naisen vastaus, jossa aborttia perustellaan iällä tai taloudellisilla vaikeuksilla ei sijoitu kovin korkealle moraalin tasolle, koska siinä näkyvät enemmän hyötynäkökohdat kuin oikean ja väärän periaatteellinen erottelu. Gilliganin mukaan ristiriita henkilökohtaisen valinnan ja perinteisen hoivakäyttäytymisen välillä näkyy selvästi. Tutkitut jakautuivat kolmeen tyyppiin: itseensä keskittyneisiin, uhrautuvaisiin ja muut huomioon ottaviin. Muut huomioon ottavat yrittävät tasapainoilla omien kiinnostusten ja muista huolehtinisen välillä. Tälle ryhmälle (yleensä naiset) Kohlbergin teoria ei tee oikeutta. Monet päätökset yhteiskunnassa ovat lainmukaisia, mutta silti moraalittomia. Lakia voidaan tulkita monella tavalla. Monet korkeimman oikeuden päätökset jäisivät Kohlbergin moraaliteorialla arvioituna hyvin alhaiselle moraalin tasolle. Hyvin usein kannatetaan säästöjä, omia palkkoja ollaan valmiita nostamaan silti välittömästi. Kehitysvammaisten tai muiden vähemmistöryhmien asuntoloita tulee rakentaa lähelle keskustaa, - kunhan rakennus ei tule omalle kadulle.” (Psyyke, Anneli Vilkko-Riihelä) P: Lawrence Kohlberg | Lauri Koheltaja A: Crying at Nietzsche’s grave | Nietzschen haualle itkemään  O: Chastity Belt | Siveysvyö

                        12: Lawrence Kohlberg

         Oikein ja väärin - moraalin kehittyminen.

“Moraali, käsitys oikeasta ja väärästä, kehittyy asteittain. Amerikkalainen Lawrence Kohlberg (1927 - 1987) rinnastaa moraalin kehityksen Piaget´n ajattelun kehitykseen: moraali muuttuu laadullisesti, samalla kun ajattelukin muuttuu. Vaiheet eivät kuitenkaan ole yhtenevät. Piaget´n mukaan 12-vuotias kykenee jo jossain määrin abstraktiin ajatteluun, moraalin suhteen samanikäinen on yleensä “matalalla” tasolla.

Moraalin kehitystä tutkiessaan Kohlberg esitti eri-ikäisille ratkaistavaksi ongelmatehtäviä, kuten “Heinzin vaimo on kuolemassa syöpään. Eräs lääkäri on keksinyt lääkkeen, jonka avulla vaimo paranisi. Heinz pystyy saamaan kasaan puolet vaadittavasta summasta, mutta lääkäri ei anna ainetta halvemmalla. Niinpä Heinz epätoivoissaan varastaa lääkkeen. Tekikö hän oikein?” Vastaajien tuli pohtia Heinzin oikeutta varastaa, yleensä oikean ja väärän suhdetta, sitä, olisiko teko yhtä oikein, jos hän ei rakastaisi vaimoaan, onko hyvän aviomiehen velvollisuus auttaa vaimoaan. Millaiseksi tilanne muuttuisi, jos sairas onkin ventovieras? Mikä on lääkärin oikeus vaatia liian suurta summaa? Vastaajien perustelut kertovat moraalin tason.

Kohlbergin mukaan moraalin kehitys etenee kolmen tason kautta. Aluksi teon moraaliperustana on yksilön oma näkökulma, sitten yhteisön lait ja säännöt ja kolmannella tasolla voidaan ottaa huomioon samanaikaisesti molemmat ja toimia sisäistettyjen moraaliperiaatteiden mukaan. Moraaliarvio perustuu vastauksen laatuun. Vastaaja voi yhtä hyvin sanoa, että Heinz saa varastaa lääkkeen kuin niinkin, että Heinz ei saa varastaa lääkettä. Oleellisia ovat ne perustelut, jotka vastaaja antaa.

Esisovinnaisen moraalin tasolla käsitys oikeasta ja väärästä perustuu teon välittömiin seurauksiin. Palkintoja tuovat teot ovat hyviä, rangaistuksiin johtavat teot pahoja. Esisovinnaisen moraalin taso jakautuu kahteen alavaiheeseen. Ensimmäisessä, rangaistuksen ja tottelemisen moraalin vaiheessa lapsi ei pysty ottamaan huomioon näkökulmia yhtä aikaa. Vanhempien, poliisin, muun autoriteetin tai rangaistuksen pelko määrää moraalin. Lapsi saattaisi vastata Heinzin lääkevarkauteen: “Ei mies saa varastaa lääkettä. Varastaminen ei ole oikein. Siitä joutuu vankilaan.” Tai: “Kyllä mies voi varastaa sen, sillä jos hän ei auta vaimoaan, muut syyttävät häntä.” Esisovinnaisen moraalin toisessa vaiheessa moraalikäsityksen perustana on oma etu ja mielihyvä. Lapsi tajuaa, että teolle voi olla useita perusteita, mutta ratkaisu perustuu siihen hyötyyn, minkä teko tekijälleen tuottaa: “Voisihan se mies varastaa lääkkeen, jos ei voi elää ilman vaimoaan, mutta ongelmia siitä tulee” tai “Onhan se vaimo sitten odottamassa, kun mies pääsee vankilasta.” Moraaliarvion perustana on kannattaa auttaa muita - he auttavat sitten sinua -tyyli.

Moraalikehityksen toisella tasolla, sovinnaisen moraalin tasolla, päättelyn perustana ovat yhteiset säännöt ja arvot. Tämäkin taso jakautuu kahteen alavaiheeseen: Kiltin lapsen moraalin mukaan on tärkeää olla hyvä ihminen, etenkin läheisille. Kiltti lapsi tottelee, on oikein toimia yleisen mielipiteen mukaan, hyvä ihminen tekee yleisesti hyväksyttyjä tekoja. Lain ja järjestyksen moraalin vaiheessa lakia ja oikeutta on noudatettava tarkasti. Näin tekee kunnon kansalainen.

 Moraalikehityksen korkeimmalla tasolla, periaatteellisen moraalin tasolla oikean ja väärän arviointia säätelevät omat periaatteet ja yhteiskunnan etu ja hyöty yhtä aikaa. Ihminen tietää, että sääntö on vain yksi mahdollisista, periaatteet ja säännöt ovat suhteellisia, ne voivat muuttua eri tilanteissa: “Miehellä on oikeus lääkkeeseen, hänhän voi saada lievän tuomion tai vapautuksen lieventävien seikkojen vuoksi. Ehkä jostakin löytyisi lääkkeen rahoittaja?” Yksilöllä on omat sisäistetyt moraaliperiaatteet, jotka hän pystyy perustelemaan. Omat periaatteet eivät ole tilanteeseen sidottuja, vaan yleispäteviä. Lakeja voi rikkoa, jos siten voi pelastaa elämän. On siis joitakin yleisiä, muiden arvojen edelle meneviä arvoja, kuten elämän kunnioitus tai ihmisen vapaus. Ne on kuitenkin suhteutettava yleiseen etuun.

Eläinten vapaudesta huolehtiminen sillä, että tekee jonnekin pommi-iskun, jossa ihmiset voivat vahingoittua, ei ole korkeamoraalista. Ihmiselämä on arvokkaampi kuin materiaaliset arvot. Sisäistettyjen, korkeiden päämäärien toteuttajia on harvassa. Yhteiskunnan suuret hyväntekijät, Albert Schweitzer, Äiti Teresa, Mahatma Gandhi ovat noudattaneet tämä vaiheen moraalia.

                  Kohlbergin teorian arviointia 

Kohlbergin teoriaa pidetään moraalin kehityksen yleisenä viitekehyksenä. Toisaalta on kuitenkin korostettu sitä, että moraalinen päättely on hyvin tilanne- ja kulttuurisidonnaista. Kulttuurissa vallitsevat arvot heijastuvat ilman muuta myös moraaliarviointeihin (esim. kaiken elollisen kunnioittaminen).

 Kun ihmisiltä kysytään, mitä tehdä tietyssä tilanteessa, he antavat kyllä moraalisesti perustellun vastauksen ja näyttävät tietävän, mitä pitäisi tehdä. Todellisessa tilanteessa he kuitenkin tekevät toisin, “muistavat” tulonsa väärin ylinopeussakkoja saadessaan tai yrittävät pimittää osan tuloistaan verottajilta. Todellinen moraalinen teko tulisikin erottaa moraalisesta päättelystä. On todettu, että monet rikolliset sijoittuvat moraalisessa päättelyssä Kohlbergin teorian mukaan tarkasteltuna korkeille tasoille, vaikka tekevät aivan muuta. Kohlberg pitää moraalista päättelyä myös loogisena ajatteluna. Emme tapa, koska pidämme ihmiselämää arvokkaana.

 Kyseessä on myös tunneprosessi: emme mielellämme katsele kärsiviä ihmisiä tai eläimiä. Moraalista tekoa tulee tarkastella myös sen mukaan, kenen näkökulmasta asiaa katsotaan. Tuoko teko hyötyä kohteelle vai tekijälle vai molemmille? Pidämme sotilasta, joka moraaliinsa vedoten kieltäytyy ampumasta, korkeasti moraalisena. Kieltäytyjä käänsi päänsä pois ja antoi toisen ampua. Oliko tässä kyseessä moraalin pukuun puettu arkuus? Jos kieltäytyjä olisi palastanut uhrin, olisi teko ollut jotenkin sopusoinnussa hänen moraalinsa kanssa? Heinzin dilemmaa voidaan tarkastella eri tilanteiden summana: ehkä vaimo halusi kuolla, lääkkeen keksijä tiesi tämän ja pyysi siksi kovaa hintaa. Keinotekoisen moraaliongelmien ratkaisujen perusteella eivät todelliset tilanteet selviä.

Kohlbergin teoriaa on moitittu myös sukupuolisidonnaiseksi. Alkuperäisen tutkimukset suoritettiin poikien keskuudessa.

Meissä kaikissa on kaksi moraalin ääntä: lain ja oikeuden ja huolenpidon ja säälin. Amerikkalainen Carol Gilligan on tutkinut mm. sukupuolieroja moraaliperusteissa. Hän on todennut, että naiset perustavat vastauksensa useammin hoivaamiseen, miehet lakiin. Naiset kasvatetaan hoitamaan ja ottamaan vastuu ihmisistä, miehet suoriutumaan. Jos mies sanoo esimerkiksi abortin oikeutuksesta, että nainen päättäköön itse, hän sijoittuu Kohlbergin teoriassa melko korkealle moraalin tasolle. Naisen vastaus, jossa aborttia perustellaan iällä tai taloudellisilla vaikeuksilla ei sijoitu kovin korkealle moraalin tasolle, koska siinä näkyvät enemmän hyötynäkökohdat kuin oikean ja väärän periaatteellinen erottelu.

Gilliganin mukaan ristiriita henkilökohtaisen valinnan ja perinteisen hoivakäyttäytymisen välillä näkyy selvästi. Tutkitut jakautuivat kolmeen tyyppiin: itseensä keskittyneisiin, uhrautuvaisiin ja muut huomioon ottaviin. Muut huomioon ottavat yrittävät tasapainoilla omien kiinnostusten ja muista huolehtinisen välillä. Tälle ryhmälle (yleensä naiset) Kohlbergin teoria ei tee oikeutta.

Monet päätökset yhteiskunnassa ovat lainmukaisia, mutta silti moraalittomia. Lakia voidaan tulkita monella tavalla. Monet korkeimman oikeuden päätökset jäisivät Kohlbergin moraaliteorialla arvioituna hyvin alhaiselle moraalin tasolle. Hyvin usein kannatetaan säästöjä, omia palkkoja ollaan valmiita nostamaan silti välittömästi. Kehitysvammaisten tai muiden vähemmistöryhmien asuntoloita tulee rakentaa lähelle keskustaa, - kunhan rakennus ei tule omalle kadulle.” (Psyyke, Anneli Vilkko-Riihelä)

P: Lawrence Kohlberg | Lauri Koheltaja

A: Crying at Nietzsche’s grave | Nietzschen haualle itkemään 

O: Chastity Belt | Siveysvyö